sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat

Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat
Kustantaja: Otava, 2017
Alkuteos: The Uninvited Guests, 2012
Suomentanut: Marianna Kurtto
Sivuja:299

Sadie Jones on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa ja esimerkiksi hänen aiempaa, Kotiinpaluuta, on kehuttu paljon. En tiedä teinkö oikean valinnan aloittaessani kirjailijaan tutustumisen Kutsumattomilla vierailla vai en, mutta ei tämä nyt ainakaan ihan suosikikseni noussut. 

Sinänsä tarinan jylhä kartanomiljöö palvelusväkineen ja hevostalleineen on varsin ihastuttava. Henkilöt sopivat miljööseensä kuin nakutetut. Joskin henkilöissä jostain syystä en meinannut etenkään alkupuoliskolla pysyä sitten millään mukana...

Kartanossa suunnitellaan kiivaasti juhlia, jotka sitten lopulta saavat tylyn käänteen, kun lähistöllä tapahtuu valtaisa junaonnettomuus ja junan väestö sitten nimensä mukaisesti saapuu kutsumattomina vieraina taloon juuri juhlien kynnyksellä. Ja tämä muukailaisten joukkio saa aikaan yhtä ja toista murhetta, vaivaa, mielten järkkymisiä...

Kutsumattomat vieraat oli kaiken kaikkiaan vähän hämmentävä lukukokemus. Kuten jo mainitsin, miljööstä pidin. Ja erityisesti pidin Jonesin kirjoitustyylistä - olin todella vakuuttunut hänen kielenkäytöstään, huumoristaan ja kyvystään luoda varsin erikoisia tilanteita. Mutta alkupuolta vaivasi kohdallani pieni odotuksen tunnelma ja loppupuolta taas eräänlainen hämmennys. Tunnelmasta sanottakoon, että se vaihteli kyllä hurjasti! Välillä nauratti, välillä ihmetytti, ja välillä tunnelma taas oli suorastaan spooky...

Kirjan suljettuani olo oli kaksijakoinen. Lopussa alkoi tapahtua, mikä toisaalta miellytti, joskin tapahtumat olivat varsin erikoisia välillä. Luin kirjaa aavistuksen hajamielisenä, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että lopulta minulla oli vähän sellainen olo että hetkonen, mitähän tässä kirjassa nyt sitten ihan oikeasti tapahtui? Oliko tässä nyt jotain mitä en ymmärtänyt, menikö multa jotain ohi vai oliko tässä tarkoituskin jättää lukija äimistelemään lopputulosta?



★★★ -


Muita arvioita: Hurja hassu lukija, Kirjavinkit

tiistai 19. joulukuuta 2017

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä
Kustantaja: Otava, 2017
Alkuteos: In a Dark, Dark Wood, 2015
Suomentanut: Oona Nyström
Sivuja: 363

Synkän metsän siimeksessä -kirjaa noin lyhykäisesti luonnehtisin klassiseksi dekkariksi. Rakenne on aika perinteinen: pohjustus, murha, epäilyjen välillä leikkiminen, loppuhuipennos ja ratkaisu. Henkilöhahmotkaan eivät sinänsä yllätä, vaan ovat melko kliseisiä jokaikinen.

Tarinan päähenkilö, Nora, saa yllättäen kutsun teiniaikojensa parhaan ystävänsä, Claren, polttareihin. Kutsu hämmentää, koska ystävykset eivät ole olleet vuosiin tekemisissä. Nora päättää kuitenkin lähteä. Polttarit pidetään erikoisessa talossa, nimensä mukaisesti synkän metsän siimeksessä. Mutta kuten arvata saattaa, päättyvät nämä polttarit jonkun kuolemaan ja lopulta useampikin saa kamppailla henkensä edestä...

Pidin kirjasta, luin sen mielelläni. Vähän minua ehkä ärsytti että Noran ihastus ja rakkaus hänen ollessaan 16(!) -vuotias on niin merkityksellinen, että hän edelleenkin tuskastelee asian kanssa. Suhdekin oli kestänyt vain puoli vuotta. Päähenkilöt olivat nyt reilu parikymppisiä. Ehkä välillä olikin sellainen olo, että olen lukemassa nuortenkirjaa - olisin ehkä vakuuttunut enemmän jos henkilöt olisivat olleet vaikkapa kymmenen vuotta vanhempia. No, pikkuseikka sinänsä, mutta kuitenkin.

Synkän metsän siimeksessä on kuitenkin varsin mukaansatempaava, ainoastaan alkupuoliskolla muutaman kerran huomasin ajattelevani, että tapahtuis nyt jo jotain. Kokonaisuus pysyi kuitenkin kasassa ja kuten yllä jo mainitsinkin, kirjan kokonaisuus oli varsin klassinen. Ehkä olisin toivonut, että loppuratkaisu olisi viritelty vähän yllättävämmäksi. Innolla luin kuitenkin kirjan, sitä oli vaikea laskea käsistään. Todella viihdyttävää joulun ajan lukemista! Ja pistinpä tämän luettuani Ruth Waren ensi vuonna ilmestyvän dekkarin varaukseen.


★★★ ½


Muualla: Amman lukuhetki, Rakkaudesta kirjoihin

torstai 7. joulukuuta 2017

Herman Koch: Pormestari

Herman Koch: Pormestari
Kustantaja: Siltala, 2017
Alkuteos: De Greppel, 2016
Suomentanut: Mari Janatuinen
Sivuja: 383

Koch on yksi lempikirjailijoistani, ehdottomasti! Top vitosessa todennäköisesti. Tokihan minun piti myös uusi Pormestari saada pian luettua!  

En tiedä onko se ongelma vai ei, mutta Kochin ensimmäinen suomennettu kirja, Illallinen, oli t ä y d e l l i n e n ! Tietenkään täydellinen kirja itsessään ei ole ongelma, vaan päinvastoin. Se jää mieleen, muuttaa ehkä lukijassaan jotain - ehkä hyvin pienesti, mutta jotain kuitenkin. Herättää tunteita, yllättää, koskettaa, vaikuttaa. Mutta se siinä on, että sellaisen jälkeen on vaikea yltää samaan. Ehkä kärsin pienestä Illallinen syndroomasta, koska sen jälkeen nämä loput Kochit ovat olleet ... no eivät niin täydellisiä. Ilman Illallista ne ehkä olisivat parempia!

Pormestari kuljettaa mukanaan useampia eri ketjuja. Päähenkilö on luonnollisesti itse Pormestari. Mielenkiintoinen, uskottava, inhimillinen, itserakas keski-ikäinen mieshenkilö. Vaimo (jonka kansalaisuutta hän visusti suojelee), aikuinen tytär ja idylli. Sataa ikävuotta hipovat vanhemmat ovat päätyneet päättämään päivänsä - vaan kuinka lopulta käykään? Vaimo (jonka myös nimi on muutettu varmuuden vuoksi) käyttäytyy vähän oudosti erään päähenkilön kollegan läsnäollessa ja kun palasia aletaan kokoamaan kasaan, niin mahdolliselle uskottomuudelle löytyy yhä uusia ja uusia merkkejä. Ja sitten vielä eräs toimittaja löytää, tai ainakin uskoo löytäneensä aikamoisen luurangon pormestarin kaapista...

Ketjuja on siis monta, ehkä jopa liiankin monta. Viimeisen mainitsemani olisi ehkä voinut jättää poiskin. Se oli mielestäni vähän ylimääräinen. Iäkkään pariskunnan kaavailema yhteisitsemurha oli hämmentävää ja kiehtovaa luettavaa, kun taas vaimon mahdollista uskottomuutta vatuloitiin ehkä vähän liikaakin. Niin, ehkä se vatulointi oli pieni särö, joka vähän laski sitä täydellisen lukukokemuksen fiilistä. Ja vähän myös loppuosa, joka jätti liikaakin aukkoja ja tilaa lukijan pohdinnalle. Onhan aukoille paikkansa, mutta minä ainakin olisin niin kovasti halunnut saada vähän vastauksia! 

Mutta siitä huolimatta, Pormestari on kuitenkin loistava kirja! Kochin kieli ja huumori vaan ovat vertaansa vailla ja hän on kertakaikkisen kekseliäs tarinankertoja! Vasta nyt tätä kirjoittaessani pistin merkille, että jostain syystä Kochin suomentaja on vaihtunut edellisistä, joskaan tätä ei mitenkään lukiessa huomannut.



★★★★ ½


Muualla: Leena Lumi, Kirjasähkökäyrä

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

J P Delaney: Edellinen asukas

J P Delaney: Edellinen asukas
Kustantaja: Otava, 2017
Alkuteos: The Girl Before, 2017
Suomentanut: Satu Leveelahti
Sivuja: 410

Edellinen asukas oli minulle yksi tämän vuoden odotetuimmista dekkareista. Kannen ja kansiliepeenkin tekstit ovat niin houkuttelevat! Minä nyt muutenkin olen heikkona psykologisiin trillereihin... Eikä nytkään tarvinnut pettyä. Kirja oli mainio ja kohonnee varmasti vuoden jännäreiden toplistassa korkealle.

Asetelma on aika eriskummallinen. Kirjassa seurataan talon tapahtumia kahdessa eri aikatasossa: ennen ja nyt. Talo ei ole mikä tahansa talo, vaan erikoisen ja pedantin arkkitehdin suunnittelema kokonaisuus. Hillitty, pois kaikki ylimääräinen. Tekniikka niin huipussaan että se osaa asukkaan mukaan säätää valot ja veden lämpötilan sopivalle. Vuokralaisen säännöt ovat hämmästyttävän jyrkät (mm. mitään ei saa jättää lattialle). Nykyhetkessä taloon muuttava Jane on aluksi haltioissaan. Talo on kertakaikkisen mieletön. Vähä vähältä hänet kuitenkin alkaa vangita talon historia. Ja historiahan toistaa itseään?

Noin kolme neljäsosaa kirjasta ajattelin, että Edellinen asukas on aivan huippu - jopa täydellisyyttä hipova. Mitenkään päin se ei ole kovin uskottava, mutta se ei vaivaa ollenkaan. Talo vangitsi ainakin minutkin saloihinsa aivan täysin. Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia, sopivasti särmäisiä. Tunnelma on jännittynyt ja kohoaa kohoamistaan. Loppuun en ollut aivan tyytyväinen kuitenkaan. En tiedä, mikä olisi ollut parempi ratkaisu hoitaa lopetus, mutta oma lukukokemukseni kuitenkin jonkin verran lässähti ja tarina olisi kyllä pystynyt parempaankin. Siitä huolimatta, Edellinen asukas on loistava kirja, jota voi aivan ehdoitta suositella oikeastaan kenelle vaan!



★★★★ +


Muualla: Rakkaudesta kirjoihin, Kirja vieköön!