maanantai 2. tammikuuta 2012

Lionel Shriver: Jonnekin pois

Lionel Shriver: Jonnekin pois
Kustantaja: Avain, 2011
Alkuteos: So Much for That, 2010
Suomentanut: Seppo Raudaskoski
Sivuja: 534

Shep Knacker on jo nuorena miehenä keksinyt elämälleen tarkoituksen: säästää rahaa, jotta voi myöhemmin elellä herroiksi paikassa, jossa pärjää päivässä minimaalisella määrällä rahaa ja voi olla tekemättä mitään. Niinpä hän on palkastaan laittanut aina pienen osan sivuun. Shep tekee Glynis -vaimonsa kanssa perehtymismatkoja eripuolille maailmaa selvittääkseen, mihin suuntaavat sitten kun elämä A vaihtuu elämä B:ksi.

Suunnitelmiin tulee muutos. Rahalle ilmaantuu uusi kohde. Glynisillä todetaan harvinainen aggressiivinen syöpä, ja niinkuin tiedämme, laatutason hoitoa ei Yhdysvalloista saa millään poliklinikkamaksulla. Shepin haave uudesta elämästä vaihtuu haaveeksi Glynisin parantumiselle. Glynis ei tienaa, eikä hänellä ole "kunnon" työtä. Syöpähoidot kustannetaan siis Shepin pussista.

Ei riitä, että Shep elättää perheensä ja kustantaa Glynisin kalliit syöpähoidot. Sen lisäksi hän auttaa taloudellisesti jatkuvasti lähestulkoon persoonallisuushäiriöstä ja hyväksikäyttävää sisartaan Berylia, avustaa aikuista tytärtään rahallisesti sekä maksaa isänsä vanhainkotilaskuja. Shep laittaa muut itsensä etusijalle.

Shepin elämän rinnalla kulkee tarina hänen työtoveristaan Jacksonista. Jackson elää vaimonsa Carolin ja kahden lapsensa kanssa. Toinen lapsista sairastaa familiaalista dysautonomiaa ja vaatii sairautensa vuoksi jatkuvaa hoitoa ja seurantaa. Shepin ja Jacksonin perheitä yhdistääkin juuri vakavan sairauden olemassaolo.

Mutta miten Shepin haaveiden käy? Entä mikä Glynisin kohtalo? Entä Jacksonin perheen? 

Täytyykö luopua kokonaan omista haaveistaan muiden vuoksi? Paljonko ihmiselämä maksaa, mikä on sen rahallinen arvo? Koska on oikea hetki luovuttaa? Miten parisuhteen käy, kun toinen kumppaneista sairastuu? Koska ihmisen sietokyky saa ylittyä, mitä kaikkea tarvitsee kestää elämältä ja kumppaniltaan? 

Tähän kohtaan täytyy todeta, että olen erittäin tyytyväinen ja etuoikeutettu, kun saan nauttia Suomen terveydenhuoltojärjestelmästä: ihminen ei joudu taloudelliseen katastrofiin vaikka sairastuisi vakavasti. Sairaalasta ei tarvitse lähteä kotiin liian aikaisin, siksi että vakuutusyhtiö haluaa. Vakuutusyhtiö ei vaikuta siihen, mitä lääkitystä lääkäri määrää johonkin vaivaan. Olen aikaisemminkin tiedostanut ongelmat Yhdysvaltojen terveydenhuoltosysteemissa, tämä kirja kuitenkin avasi vielä silmiäni.

Kirjaa voisi ylistää lukuisilla kiitossanoilla. Ensiksikin, kirjassa on aivan mahtavia hahmoja! Shep on oikea tyyneyden tyyssija, joka antaa kaikille anteeksi ja on tunnollisempi kuin kukaan (vaikka tosipaikan tullen osaa hänkin räväyttää). Minun kävi välillä häntä niin sääli, etten meinannut kestää lukea enempää. Erityisesti minua ilahdutti Jackson, joka innostuu vaahtoamaan ja pitämään pienimuotoisia manifestejä arjen pienistä ja vähän suuremmista vääryyksistä koskien mm. politiikkaa ja yhteiskuntaa. Melkein kuin jenkkien versio Mielensäpahoittajasta!

Toiseksi, Jonnekin pois kuvaa väkevästi elämää vakavasti sairastuneena, vakavasti sairastuneen puolisona ja perheenjäsenenä. On pelkoa, toivoa, inhoa, yksinäisyyttä, kuolemanpelkoa ja kuolemantoivoa, rakkautta, sääliä, pettymystä, ankeutta, periksiantoa, katkeruutta ja niin edelleen. Parisuhteen roolit muuttuvat. Sairastuneen roolissa ihminen saattaa alkaa käyttäytyä huomattavasti eri tavalla kuin ennen ja sairastuneesta voi kuoriutua esiin uusia puolia. Sukulaisten ja ystävien reaktiot voivat yllättää.

Yleensä nurisen, jos kirja on liian paksu. Tässä kirjassa paksuus ei haitannut, päinvastoin! Tuntuu, että olisin voinut loputtomiin seurata henkilöiden ajatuksia ja elämää. Juonensa puolesta Jonnekin pois oli myös hienosti rakennettu ja loppu yllätti.

Kirjan kansi on minusta hieman ankea ja tylsä. Yläreunassa lukeva ”Bestseller -kirjailijan uutuus” tekee kannesta mainosmaisen ja halvahkon näköisen. Lisäksi kanteen on vielä laitettu kirjasta sitaatti, joka on sinänsä kaunis, mutta en ole varma, sopivatko sitaatit kanteen kuitenkaan niin kovin hyvin.

Kirjassa vilisi lauseita, jotka minun oli pakko lukea heti uudestaan, niin hyviä, tarkkanäköisiä ja osuvia ne olivat. Miten jollakin on taitoa pukea sanoiksi sellaisia asioita, joiden olemassaolon on itse tavallaan tiennyt, muttei kuitenkaan ymmärtänyt? Lisäksi kirja herätti minussa vaihdellen iloa, sääliä ja lähes raivoakin. Välillä melkein kyynelehdin ja välillä taas hihitin itsekseni kirjan osuville ja humoristisille jutuille. Mitä muuta kirjalta enää voi odottaa? Lionel Shriver on selvästi mestariluokan kirjailija. Ja Jonnekin pois täydellisyyttä hipova kirja. Onneksi minulla on vielä Shriverin kaikki muut teokset lukematta!

★★★★★

P.s. Jos olisin lukenut tämän muutama päivä sitten, olisin valinnut tämän useampaankin kohtaan edellä postaamaani haasteeseen.

10 kommenttia:

  1. Mulle tämä ei ollut sittenkään ihan viiden tähden kirja, vaikka loistava olikin! Ja kannesta olen samaa mieltä, näyttää vähnä siltä, että se on vaan nopeasti sutaistu, laitettu nimet sinne ja sitten valmis. Tuo kansi ei ilman Shriverin nimeä olisi kyllä saanut minua tarttumaan tähän..

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen postaus!
    Mulla on henkilökohtaista kokemusta tavallaan asian tiimoilta ja emmin hiukan uskaltaako lukea tämän syöpä-aiheen takia..

    Kansi on tosiaan hyvinkin pliisu.
    Mukavaa, että sunkin blogi sai ekan viiden tähden kirjan! :)

    VastaaPoista
  3. Tämä kirja tuli minulle kuin vahingossa ja on ensimmäinen Shriverini, mutta niin siitä vain tuli vuoden toiseksi paras kirjani 120 luetun kirjan joukosta. Lionel siirtyi nyt Kultaisten Kirjailijoideni kaartiin, jossa mm. Auster, McEwan, Hustvedt, Irving, Oates etc.

    Nimenomaan, kuten totesit, henkilötyypit ovat kaikki aivan huikeat, joten tuli aika paljon mieleen eräät Irvingin kirjat, mutta Shriver teki tästä myös niin vahvan avioliitto/sairausromaanin, että jälkimaku jäi pidemmäksi kuin vaikka mitä aikanaan oli Garpin maailman vastaava. Tämän täytyy olla Shriverin vahvin työ, vaikka olen kuullut joidenkin vannovan Poikani Kevinin nimeen...Aion lukea kaikki,mitä Shriver keksii kirjoittaa, sillä en pysty enää muuhun.

    Jonnekin pois kertoo yhden miehen unelmasta ja mitä sitten tapahtuukaan...Tätä kirjaa ostin tänä vuonna joululahjaksi eräitäkin.

    VastaaPoista
  4. Tämä on yksi tämän vuoden lukupinossani. En uskalla lukea postaustasi, mutta olen iloinen, että olet saanut jo lukea tämän. Tähdet vakuuttavat!

    VastaaPoista
  5. Paula, ole iloinen että tämä on sinulla vielä lukematta :) Suosittelen todella lämpimästi!

    VastaaPoista
  6. Ooooh, mitä luetkaan! Nyt täytyy merkata blogisi post it-lapulle;-) Olen tunnettu siitä, että tunnistan blogit, jotka ovat henkilön nimellä ja muihin löydän erilaisten muistiinpanojärjestelmien avulla.

    VastaaPoista
  7. Leena, kiitos :) Blogeja alkaa tosiaan olemaan jo niin paljon, ettei kaikkia voi millään muistaa!

    VastaaPoista
  8. Nyt sain tämä loppuun ja kirjoitin siitä äsken. Oli vakuuttava ja vaikuttava - jälleen kerran Shriveriltä! Minä löysin tarinasta jotakin epäuskottavaakin ja muutakin pientä nurinan aihetta, mutta silti pidin - annoin kirjailijalle vallan viedä ajatuksiani. Olen niin tyytyväinen, että sain tämän viimein pinosta toiseen! Shriver jatkaa lukemattomien pinossani jollakin seuraavallaan :-)!

    VastaaPoista
  9. Vaikka blogeja on paljon niin jaksan aina vain ihmetellä, miten me luemme niin paljon samoja kirjoja, sillä kirjojakin on kokonainen virta...ellei meri. Taas on palkissasi joitakin samoja tulossa...

    VastaaPoista
  10. Leena, olen huomannut saman. Lisäksi tiedän, että sinun kirjamakuusi "voin luottaa". Aina kun olet kehunut jotain kirjaa, lähes poikkeuksetta olen itsekin pitänyt siitä!

    VastaaPoista