torstai 27. syyskuuta 2012

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi
Kustantaja: WSOY, 2012
Alkuteos: The Sense of an Ending, 2011
Suomentanut: Kersti Juva
Kansi: Susanne Dean
Sivuja: 157

”Dekkari muistista ja moraalista”. ”Pieni mestariteos”. ”Hypnoottinen”. Näillä sanoilla takakannessa kuvaillaan Kuin jokin päättyisi -kirjaa. Eihän siihen voi olla tarttumatta!

Ja hyvin tyytyväinen olenkin, että tartuin. Tämä erikoinen, omalaatuinen ja jännittävä kirja on todellakin kuin pieni mestariteos. Se kertoo Tony Websterin tarinan. Miehen, joka on jo eläkkeellä ja joka saa eräänä päivänä tiedon hänelle annetusta hyvin oudosta perinnöstä. Perintö itsessään ei ole kummoinen, pieni määrä rahaa ja päiväkirja. Miksi ne on hänelle annettu? Tätä asiaa pohtiessaan Tony palaa lapsuuden ja nuoruuden muistoihin. Hetkiin, jotka ovat tehneet hänestä sen, mitä hän on nyt.

Jo ensimmäiset sivut saivat minut haltioituneeseen euforian tilaan. Teksti on osuvaa, tarkkaa ja älykästä. Ja samaan aikaan se on ihailtavan onnistuneen humorististakin. Pienet hauskat sattumukset ja oivallukset nostattivat, huolimatta lyhyestä sivumäärästä, monia kertoja hymyn huulille. Toisaalta se sai eläytymään päähenkilön tuskaan ja häpeään, kun hän jälkeenpäin ajattelee sanojaan ja tekojaan. Vaikka kirja on hyvinkin erilainen ja erityylinenkin (onhan Kuin jokin päättyisi myös trilleri), tulee minulle väkisinkin mieleen vastikään lukemani Paul Austerin Talvipäiväkirja. Julian Barnes osaa samanlaisella hienovaraisen suoralla, rehellisellä ja suorastaan mestarillisellä tyylillä sukeltaa päähenkilönsä sisimpään. Molemmissa kirjoissa on mies eri elämänsä vaiheissa.

Tarina on varsin mukaansatempaava. Minut valtasi hyvin nopeasti halu saada tietää mahdollisimman pian, mistä on kyse. Kirjaa on huomattavan vaikea jättää kesken juuri tästä syystä, se oli pakko ahmia parilta istumalta. Loppu yllätti minut, se ei ollut sitä mitä odotin. Olin ehkä aivan aavistuksen pettynyt loppuun, enkä oikein osaa sanoa edes miksi. Vaikka se oli kiinnostava, jossain määrin uskottavakin, se sai minussa aikaan oudon olon. Ehkä kyse onkin vaan siitä, että en olisi halunnut sellaista loppuratkaisua. Toisalta hetken asiaa makusteltuani, se tuntuu jo paremmalta, nyt kun ollut hetki aikaa miettiä syitä ja seurauksia.

Kirjan henkilöt ovat valloittavia. Vaikka ärsyynnyin kirjan naispäähenkilöön useita kertoja, hermostuin hänen toimintatapoihinsa, kommunikointityyliinsä ja koko olemukseensa, oli hänkin mielestäni kuitenkin onnistunut hahmo. Ja kirjan kertojaääni, Tony, on aivan hurmaava kaikessa inhimillisyydessään ja sympaattisuudessaan.

Kuin jokin päättyisi oli siis minulle lähes täydellinen lukukokemus. Se on vaikuttava ja jää kutkuttelemaan mieleen, varmasti vielä hyvinkin pitkäksi aikaa. Aivan ehdoitta suosittelen lukemaan tämän! Itse aion seuraavalla kirjastoreissulla haalia lisää Barnesin kirjoja, niitä kun on näemmä neljä suomennettu aiemmin. Miksi en ole ennen kuullut tästä kirjailijasta?

★★★★★ -


Myös ainakin seuraavissa blogeissa on luettu tämä:



8 kommenttia:

  1. Mulle tuli kans outo tunne tuosta lopusta. Tykkään kirjallisuudessa pienieleisyydestä, siitä, että ihan arkinenkin tapahtuma/sana/ajatus voi saada aikaan muutoksen elämässä tai sen tulkinnassa, ja pitkälti Kuin jokin päättyisi kuvaa juuri sellaisia asioita. Tuo loppu oli kuitenkin, no, ei niin tavallinen tapaus ja siinä olu vähän sellaista shokkiefektiä, mistä en tykännyt. Mutta hieno kirja, kaikenkaikkiaan.

    VastaaPoista
  2. Upea kirja kyllä! Loppu oli ehkä hieman eri paria muun kirjan kanssa?

    VastaaPoista
  3. Tuulia, loppu jätti sellaisen olon että putoaa...putoaa, mutta ei tiedä, miksi putoaa.

    Minä en ainakaan ole moralisti, mutta loppu toi mieleen samaa, mitä tapahtui Regina McBriden kirjassa Ennen sarastusta, vaikka kuitenkaan ei tapahtuma ollut sama, ei edes moraalin kannalta.

    Olihan Veronican äiti heti hyvin 'vaarallinen' nainen. Tein itse sitä viistoheilutusta ilman visteriaa ylläni ja siinä on kyllä sitä jotakin...cinemaattista.

    Petyimmekö siihen, että Adrian vai mihin? Minä en halua pettyä, mutta vatsaan jäi ontto olo. Pettikö Adrian siis minut? Meidät kaikki? Vai oliko hän vain aikuiseen naiseen rakastunut mies.

    Veronica oli niin ärsyttävä! Ainakaan hän ei ollut ansainnut Adriania.

    VastaaPoista
  4. Jo Leenan arvion jälkeen jäin pohtimaan pitäisikö teos lukea. Jos kaksi blogiystävää on pitänyt, enkaimää vastarannan kiiskeksi ala ;)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, että tykkäsit tästä! Hienon hieno kirja tosiaan :).

    VastaaPoista
  6. Kiitos Leena kommentistasi. Puit niin hyvin sanoiksi sitä mitä minäkin mietin. Hih, ja cinemaattista ;). Ennen sarastusta on minulle vieras kirja. Voi olla, että Adrianin toiminta aiheutti pettymyksen. Hän antoi ymmärtää itsestään muuta! Ei olisi hänestä uskonut. Voi kun olisi toinen kirja aiheesta mitä tapahtui heille ja miksi kaikki meni Adrianilla, Veronicalla ja äidillä niin kuin meni. Ja mikä tapahtumaketju siihen johti.

    Annika, uskallakin alkaa vastarannan kiiskiksi ;). Älä ainakaan tämän kanssa!

    Sanna, tykkäsin, oikeastaan enemmän kuin tykkäsin!

    VastaaPoista
  7. Luin Annikan blogista, että lisää Barnesia on tulossa sinulta. Jos muistat vähäistä unohtelevaa persoonaani, niin vinkkaa, kun olet postannut kirjasta: Julian Barnes kiinnostaa!

    Kiitos etukäteen
    toivossa eläen...

    VastaaPoista
  8. Leena, löysin tosiaan aivan sattumalta kuin johdatettuna pian Kuin jokin päättyisi -kirjan jälkeen käytettynä Barnesin romaanin Puhumalla paras. Vinkkaan sitten :)

    VastaaPoista