Kustantaja: Siltala, 2012
Alkuteos: Vesjolyje pohorony, 1999
Ilmestynyt Tammen suomentamana v. 2002
Suomentanut: Eina Kahla
Kansi: Kirsikka Mänty
Sivuja: 182
On tuskaisen kuuma päivä New Yorkissa. Erään taiteilijan ateljeehen on kokoontunut sekalainen joukko naisia, jotka kuumuuden tähden ovat lähes ilkosillaan. He yrittävät saada ajan kulumaan tehden kuka mitäkin. Syy siihen, miksi he oleskelevat ateljeessa, on venäläinen kuolemaa tekevä taiteilija Alik.
Alik on tosiaan kerännyt ympärilleen melkoisen joukon naisia! On siellä hänen vaimonsa Ninkakin, mutta kaikilla muillakin naisilla on jokin erityinen suhde Alikiin ja yhteistä menneisyyttä hänen kanssaan. Alik on sairastunut mystiseen halvannuttavaan tautiin, jäsen jäseneltä hänen ruumiinsa pettää hänet. Siinä missä Alikin vartalo murenee, murenee hänen vaimonsa Ninkan mieli. Viime hetkillään hän jopa kastaa juutalaisen Alikin kristinuskoon ja yrittää näin pelastaa miehensä ja ainakin varmistaa sen, että he sitten aikanaan pääsevät samaan paikkaan. Alik itse suhtautuu tähän kaikkeen hennon ymmärtäväisesti, mutta huumorilla ja on jättävä näiden kaikkien naisten mieleen muiston, palasen itsestään, kuin pienen perinnön jokaiselle.
Kirjan alkuasetelma on mielenkiintoinen ja varsin toimiva. Persoonalliset ja erikoiset henkilöt vetosivat minuun jo heti ensimmäisiltä sivuilta. Lukijalle valotettiin Alikin kiinnostavaa menneisyyttä ja sitä, miten kukin nainen Alikiin liittyy. Henkilöitä oli loppujen lopuksi kuitenkin melkoisen paljon, ja kirjan edetessä ne sekoittuvat entistä enemmän toisiinsa. Ehkä henkilöitä olisi pitänyt kehitellä pidemmälle, tehdä niistä enemmän toisistaan erottuvia persoonia, jotta lukija paremmin pysyisi perillä siitä, kuka on kuka.
Kirjan tunnelma on hieno ja omalaatuinen, tyylissä on lämmintä pilke silmäkulmassa luotua huumoria ja huolettomuutta. Se on nopealukuinen ja persoonallinen. En kuitenkaan ihan saanut kirjasta otetta, päässyt sisälle. Jotain jäi puuttumaan. Onko se sitten pieni silaus yllätyksellisyyttä, toimivammat henkilöhahmot vai mikä. Vaikka alussa herännyt kiinnostus lopahtikin jossain määrin loppua kohden, jäi Iloiset hautajaiset kuitenkin ihan kelpo lukukokemukseksi ja herätti hienoisen kiinnostuksen kirjailijan muita teoksia kohtaan. Pienenä sivuhuomautuksena vielä: lukuisa, lähes jokaisella sivulla useasti toistuva kolmen pisteen käyttö oli jokseenkin häiritsevää, eikä näin usein käytettynä toimi mielestäni kovinkaan onnistuneena tehokeinona.
★★★
Tässä on kiehtova kansi ja nimikin aika mainio. En ole kuitenkaan varma, onko minun juttuni :) Sen sijaan odotan innolla mitä pidät Nälästä! Olen kahden vaiheilla tilatako kirjan vaiko en...
VastaaPoistaMinä aion kyllä vielä joskus lukea lisää Ulitskajaa. Eipä muuten ole hetkeen tullut luettua venäläistä kirjallisuutta!
PoistaNälkä vaikuttaa mielenkiintoisen erilaiselta. :)
Kiitos :).
VastaaPoistaMinusta tämä vaikutti hyvältä, ainakin kokeilemisen arvoiselta kirjalta.
VastaaPoistaJotta haasteet eivät Sinulta loppuisi, niin minullakin on blogissani (Luettua elämää) sellainen Sinulle!
Kiitos :).
PoistaLiiat henkilöt pilaavat hyvänkin kirjan. Minustakin tämän aihe on herkullinen...
VastaaPoistaUpea kansi!
Leena, olen samaa mieltä. Varsinkin jos henkilöistä tehdään vielä melko samanoloisia keskeneenään, jolloin heitä on vieläkin vaikeampi erottaa toisistaan.
PoistaTämän kansi on kyllä kaunis!
Jos pisteyttäisin, olisin antanut samat pisteet. Postaan huomenna.
Poista