Kustantaja: Tammi, 2009, 2. painos
Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1996
Alkuteos: Herztier, 1994
Suomentanut: Raija Jänicke
Kansi: Markko Taina
Sivuja: 206
Jollen olisi juuri ennen tätä lukenut
hieman raskasta ja työlästä kirjaa, olisin ehkä paremmin jaksanut
keskittyä ja panostaa Sydäneläimeen. Nyt ei kertakaikkiaan ollut
oiva hetki tälle ja myönnettäköön, että kiinnostavasta
aiheestaan huolimatta olisin varmasti jättänyt kirjan kesken, ellei
kyseessä olisi ollut lukupiirikirja.
Sydäneläimessä eletään diktatuurin
aikaisessa Romaniassa. Maalta kaupunkiin opiskelemaan muuttanut Lola
löytyy yllättäen hirttäytyneenä, tai hirtettynä. Lolan kanssa samassa pienessä
opiskelijakopperossa asuu viisi muuta tyttöä, joista yhteen kirjan
tarina keskittyy. Hän on tutustunut kolmeen opiskelijanuorukaiseen,
ja pian heihin alkaakin kohdistua vallanpitäjien mielenkiinto ja
epäilykset. Koulun päätyttyä kukin ajautuu omaan suuntaansa,
mutta edelleen he pitävät yhteyttä toisiinsa kirjeitse käyttäen
omintakeista koodikieltä. Jokainen heistä joutuu elämään
jatkuvien kuulustelujen ja pelon vallassa. Eikä elämä valitettavasti kovin hellin käsin näitä nuoria tule kohtelemaan.
Kirjassa parasta oli mielestäni ajan
ja sen aikaisten elinolojen kuvaus, kuinka ankeaa ja köyhää onkaan
ollut. Mutta vaikka kirja onkin vain noin parinsadan sivun mittainen,
tuntui kuin sivuja olisi ollut moninkertaisesti. Teksti tuntui sekä
vaikea- että raskaslukuiselta, enkä päässyt tarinaan mukaan oikein
missään vaiheessa. Henkilöt eivät olleet todentuntuisia, enkä päässyt heihin sisälle ja saanut muodostetuksi päähäni edes jonkinlaista kuvaa heistä. Tapahtumia oli hankala seurata, mikä
osittain varmasti oli surkean keskittymiskyvyn vika. Tuntui, että unohdin jatkuvasti mitä olin juuri lukenut. Kirjan ankeus,
karuus ja karskius yhdistettynä sen hankaluuteen aiheuttivat lähinnä
kirjan loppumisen odottelun.
Korostan, että antamani tähdet ovat
vain ja ainoastaan tähtiä lukukokemuksesta. Tunnistan kyllä tämän
nobelistin kirjoittajantaidot ja ajoittain niistä nautinkin.
Kokonaisuutena lukukokemus ei kuitenkaan korkealle yltänyt.
★★ +
Lue myös Leena Lumin arvio kirjasta.
Mullahan tämä jäi sitten kesken. En vaan kyennyt enkä tajunnut.
VastaaPoistaJa se nosti jo ennestään korkeaa Nobel-kirjallisuutta kohtaan tuntemaani ennakkoluuloa. Ikään kuin että Nobel-kirjallisuuden pointti olisi olla mahdollisimman vaikeaa.
Minulla on hyvin vähän kokemusta nobelisteistä, mutta myös minun fiilikseni on, että montaa niistä yhdistää jonkinlainen vaikeaselkoisuus. Etpä muuten jäänyt paljosta paitsi, vaikka kesken jätitkin!
PoistaMinusta MullerinHengityskeinu oli hyvä, tosin aika rankka lukukokemus.
VastaaPoistaHengityskeinua olen kuullut muidenkin kehuvan. Aion lukea sen, vaikka tämä ei ihan napakymppi ollutkaan.
PoistaMinulle Herta Müller oli heti napakymppi! Sikäli harvinaista, että olen harvoin samaa mieltä Nobel-komitean kanssa.
VastaaPoistaLuin Müllerilta monta muutakin ja etenkin novellikokoelma Matala maa tuli elämäni kolmanneksi parhaaksi lajissaan. Ehkä Ihminen on iso fasaani olisi ollut hieman tätä helpompi....Herta ammentaa paljolti omista kokemuksistaan itsevaltaisen Ceausescun hallitsemassa maassa.
Minusta oli maailman jo aikakin löytää Müllerin loistava tyyli!
Hengityskeinu on vielä lukematta...
Ihminen on iso fasaani on nimenä niin hulvaton, että se on ehkä ihan pakko yrittää lukea! Myös Hengityskeinu kiinnostaa, se minulta löytyy hyllystäkin.
PoistaMinä pidin kirjan epätodellisesta tunnelmasta, mutta aika hankalaa se paikkapaikoin oli. Ihan loistava tapaus lukupiirikirjaksi, harvoin me näin paljon jakaudumme. :)
VastaaPoistaTämä jakoi kyllä harvinaisen paljon mielipiteitä!
PoistaOlen varovaisen kiinnostunut tästä kirjasta. Aivan loistavan oloinen juoni, mutta jos teksti on työlästä, se vaatii hyvin suunnitellun lukusauman :)
VastaaPoistaEhdottomasti! Älä lue tätä, ellet jaksa keskittyä kunnolla :)
PoistaHarmi, ettet oikein syttynyt tälle! Olen itse ihan yllättynyt, että pidin tästä kuitenkin lopulta niinkin paljon, vaikka teksti ei ollut ihan lempparini. Ja vaikka lukukokemus tosiaan ei ollut kovin helppo. Ja minustakin ajankuvaus oli kirjan ehkä parhainta antia :)
VastaaPoistaAion kyllä antaa Müllerille vielä toisen mahdollisuuden!
PoistaHei!
VastaaPoistaBlogissani on jotain sinulle!