torstai 19. helmikuuta 2015

Ian McEwan: Rannalla

Ian McEwan: Rannalla
Kustantaja: Otava, 2007
Alkuteos: On Chesil Beach, 2007
Suomentanut: Juhani Lindholm
Sivuja: 191

Koska edellinen lukemani kirja oli aavistuksen työläs luettava, niin ajattelin että nyt on vuoro jonkun takuuvarman. Siispä nappasin hyllystäni Ian McEwanin kirjan Rannalla, joka on odotellut lukuvuoroaan jo useamman vuoden. McEwanin voin kyllä sen kummemmin empimättä nimetä yhdeksi suosikkikirjailijakseni aiempien lukemieni perusteella. Olen lukenut häneltä Sementtipuutarhan, Lauantain ja Ikuisen rakkauden ja kaikki ovat tehneet minuun vaikutuksen. Tätä kirjoittaessani hoksasin myös, että jokainen on jäänyt minulle poikkeuksellisen hyvin mieleen. Hyvin tavallista on, että kirjat ja niiden tapahtumat painuvat vähitellen unholaan, mutta nämä kaikki ovat melko kirkkaina vielä muistissani, vaikka useampi vuosi onkin lukemisesta kulunut. Ja Rannalla otti ehdottomasti paikkansa tämän joukon jatkeena!

Tämä teos kertoo vain yhdestä pienestä hetkestä, erään vastanaineen parin hääyöstä. Tuo nimenomainen ilta pitää sisällään niin paljon jännitystä ja odotuksia, että ihan pienikin hennonohut särö siinä voi murtaa koko rakennelman. Myös Edwardin ja Florencen illan tunnelma on latautuneen tiivis. Määränpää on se yksi asia, mitä toinen heistä odottaa kuin kuuta nousevaa ja toinen taas kammoksuu ja pelkää. Miten tästä tilanteesta voi selvitä, että tämä hääyön hupentuma saa toisessa heistä aikaan vavisuttavia inhon ja kuvotuksen tunteita ilman että toinen edes on tiennyt siitä etukäteen?

Myös lukijan tunnelma on tiivis ja odottava - vaikkakin mielestäni paikoittain ailahteleva. Toiset luvut luin kuin ahmien, kun taas toiset, missä palattiin muistelemaan menneitä, tuntuivat hieman  verkkaisilta ja vähän jopa ylimääräisiltä. Minä ainakin vain paloin halusta saada tietää, miten tämä ilta päättyy, enkä niin olisi jaksanut keskittyä muuhun. Luulin arvaavani kirjan loppuratkaisun, mutta mitä vielä! Toisaalta, mitä muuta voi odottaa McEwanilta, tuolta tarkkanäköiseltä ja taitavalta kirjailijalta? Tottakai hän osaa lukijaa hieman eksyttää ja viedä harhapoluille! McEwanilla on myös hämmentävä taito tapahtumia ja hetkiä intensiivisen osuvasti, ja tekstistä on löydettävissä jopa hienoista huumoriakin, vaikka ei Rannalla mikään varsinainen hyvän mielen kirja olekaan. Mutta hyvä se on, erittäin hyvä ja herättää lukijan ajattelemaan sitä karua seikkaa, että yksi pieni valinta voi kääntää koko loppuelämän suunnan.

Todellista taattua McEwania!


 ★★★★ +


Muita lukeneita: Susa, Katja ja Leena Lumi

4 kommenttia:

  1. Tuulia, huomasitko, että juuri niissä menneiden muistelussa piili koko jutun avain. Minä en sitä huomannut, mutta tarkka lukijani kylläkin. Jos katsot kommentteja, sieltä löytyy eräs vastaus.

    <3

    VastaaPoista
  2. Luin postauksesi kommentit jo aiemmin, kun olin saanut tämän arvioni kirjoitettua ja etsin muiden arvioita. Noloa, mutta en huomannut asiaa minäkään ja kun luin sen sieltä kommenteistasi, tuli fiilis, että niinpä tietysti! Miksi en tullut ajatelleeksi sitä? Kieltämättä se muuttaa koko homman ja jos sen jo lukiessaan olisi hoksannut, olisi muutamia asioita ajatellut aivan eri kantilta...

    <3 :)

    VastaaPoista
  3. Minä en hirveästi tälle syttynyt, mutta minulla onkin hivenen outo suhde koko kirjailijaan. Tavallaan kirjailijan teokset kiehtovat paljon, mutta niiden lukeminen tuntuu takkuavan ja aina jää vähän pettynyt olo. Olen nyt lukenut McEwanilta kolme teosta ja katsotaan, seuraako jatkoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin ne kirjamaut eroavat - minä kun tosiaan olen jokaisesta lukemastani pitänyt kovasti! :)

      Poista