tiistai 3. helmikuuta 2015

Philippe Claudel: Varjojen raportti

Philippe Claudel: Varjojen raportti
Kustantaja: Otava, 2009
Alkuteos: Le rapport de Brodeck, 2007
Suomentanut: Ville Keynäs
Sivuja: 279

Sain eilen päätökseen Varjojen raportin ja ajattelin, että jos yön yli nukuttuani osaisin paremmin kirjoittaa jotain tästä lukukokemuksesta. Mutta mitä vielä! En edes tiedä, mistä aloittaisin.

No, kirja kertoo muukalaisvihasta, sodasta ja pelosta. Se kertoo mihin julmuuksiin tavallisetkin ihmiset ovat valmiita, kun ryhmän paine on suuri. Päähenkilönä on pienessä kylässä asuva mies, Brodeck, jolla on vaimo ja pieni lapsi. Sota on koetellut rankalla kädellä Brodeckia. Voisiko sanoa, että rankimmalla kädellä - Brodeck nimittäin joutui vangituksi keskitysleirillekin. Nyt eletään kuitenkin aikaa, jolloin sota on sodittu, vaikka muistot yhä vaanivat jokaisen kyläläisen mieltä. Kylään tulee outo mies, muukalainen, jollainen Brodeck tavallaan on myös. Tämän toisen muukalaisen, Andererin, käy huonosti. Kyläläiset pakottavat Brodeckia kirjoittamaan tästä raportin.

Kuulostaako sekavalta? Sitä se minustakin vähän on. Nyt kun koitan tähän jäsennellä, mistä kirja kertoo, ihmettelen tuota asiaa itsekin. Kirjasta oli vähän vaikea saada välillä otetta. Alkupuoliskolla harkitsin jopa sen jättämistä kesken! Ärsyynnyin sellaisesta tulevan vihjailusta, kiertelystä ja kaartelusta.

Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista! Pikkuhiljaa kirja imaisi minut täysin mukaansa. Etenkin muistelot sota-ajasta ja keskitysleiristä olivat karmivaa ja todentuntuista luettavaa. Tarina tuli iholle toden teolla. Välillä myöhemminkin kerronta hieman heikensi imuaan, mutta kokonaisuus pysyi kuitenkin kasassa. Kirjan vahvuutena olikin ehdottomasti tuo hetkien vangitsevuus. Henkilöt jäivät taka-alalle ja tunnelma ja tapahtumat olivat tärkeämpiä. Menin itse asiassa aika ajoin sekaisinkin henkilöissä...

Kirjan kieli on sangen kaunista ja siellä täällä vilisee hienoja ajatuksia. Arvelen, että teoksen suomentaminen ei ole ollut mitään lastenleikkiä, koska useassa kohdassa jokin tietty sana oli tärkeä. Se sisälsi alkuperäiskielellä monta merkitystä, mutta jota olisi ollut täysin mahdotonta kääntää. Silti suomennos oli mielestäni taiten tehty.

Varjojen raportti oli upea, vaikkakin vähän ristiriitainen lukukokemus. Harvoin törmää vastaavanlaiseen kirjaan, joka on samaan aika vahva ja väkevä ja taas toisaalta etäinen ja sekava. Paikoittain kirja piti vangiten otteessaan, välillä taas irtauduin imusta. Silti Varjojen raportti on hieno ja mieleenpainuva kirja, joka ansaitsee tulla luetuksi.


★★★★ -


Lue myös Leena Lumin ja Satun ajatuksia kirjasta.

3 kommenttia:

  1. Oletko lukenut Claudelilta Harmaat sielut? Varjojen raportti oli minulle vaikeampi ja myös tylsempi kuin Harmaat sielut, joka on yksi lempikirjoistani.

    VastaaPoista
  2. Heippa! Kiitti vinkistä, en ole tuota lukenut. Laitan lukulistalle, kuulostaa hyvältä suositukselta jos yltää lempikirjojen joukkoon. :)

    VastaaPoista
  3. Tuulia, minä luin melkein välillä hengittämättä sekä tämän että Harmaat sielut. Jokin Claudelin tyylissä imaisi minut mukaansa. Mieheni muistaa vieläkin, että hän laittoi ruokaa, kun en susotunut lopettamaan lukemista. Oli suvi, jolloin usein jostain syystä luen päivällä helpommin, nyt vain tietokirjat, muut meenvät yöluvuksi.

    Olen hirrrveän iloinen kuitenkin, että luit tämän <3 Vaikka en ole opisekllut ranskaa eikä edes Pariisi saanut minua syttymään, minulla on tykövetoa sekä ranskalaiseen kirjallisuuteen että elokuviin.

    (Vinkkaatko, kun olet lukenut Rannalla, jos muistat. Kiitos!)

    <3

    VastaaPoista